O vezzosetta! – Varhaisbarokin iskelmää
Mariette Reefman, sopraano ja barokkialttoviulu
Daniel Kivivuori, viola da gamba
Jasper Koekoek, virginaali ja ohjelmasuunnittelu
Millainen oli 1600-luvun korvamato? Varhainen uusi aika oli rahvaan laulujen sekä niistä keksittyjen variaatioiden kulta-aikaa. Globalisaation myötä sävelmät ja laulelmat levisivät kuin kulkutaudit, eivätkä ne kunnioittaneet turvavälejä eivätkä valtakunnanrajoja. Lauluille keksittiin käännöksiä ja uusia tekstejä, jolloin niistä tuli niinsanottuja kontrafakteja. Kontrafaktit toimivat myös vallankäytön välineenä esimerkiksi hengellisten oppien, poliittisten sanomien sekä moraalisten hyveiden (ja paheiden) levittämiseksi. Soitinmusiikissa kansanomaisista lauluista, madrigaaleista ja moteteista tavattiin tehdä ylenpalttisesti koristeltuja sovituksia ja variaatiosarjoja.
Laulaja-alttoviulisti Mariette Reefman, gambisti Daniel Kivivuori ja cembalisti Jasper Koekoek ovat luoneet hartauden ja huumorin symbioosin sekä ”Hei, tämähän on tuttu jostain!” -ilmiön, jossa virtuoottisia intabulaatioita kuullaan ristiin rastiin alkuperäisten laulujen kanssa. Kolmikko tuo meidät 1600-luvulle Pohjanmeren rannalle, jossa muusikot ja sävelmät kaikkialta mantereeltamme kohtasivat. Alankomaiden ja Englannin merelliset sijainnit sekä niiden markkinataloudellisesti ja hengellisesti liberaalit yhteiskunnat houkuttelivat sinne runsaasti maahanmuuttajia eli vaurautta, minkä seurauksena verrattain monella oli varaa omiin soittimiin. Suosituimpia olivat erilaiset luutut, gambat ja klaveerisoittimet, ja niiden ohjelmistoon laulusovitukset kuuluivat keskeisesti.
Illan esiintyjäkokoonpano ilmentää tuon ajan kosmopoliittisuutta. Australialaissyntyinen Mariette Reefman kuuluu Suomen lupaavimpiin barokkilaulajatähtiin. Hän opiskelee Kajsa Dahlbäckin oppilaana ja työskentelee myös Helsingin kaupunginorkesterissa alttoviulistina. Meksikolaistaustainen barokkisellisti ja gambavirtuoosi Daniel Kivivuori viimeistelee kandidaatintutkintoaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän esiintyy aktiivisesti eri puolilla Suomea ja on tullut tunnetuksi ennen kaikkea triosonaatti-, oopperaorkesteri- ja consort-soittajana. Alankomaalaissyntyinen Jasper Koekoek on monipuolisesti esiintyvä cembalisti, joka tekee myös taiteellista väitöstutkimusta Sibelius-Akatemian tohtorikoulussa. Hän tutkii varhaisen 1600-luvun kosketinsoitintabulatuurien käyttöä. Koekoek esiintyy juuri entisöimällään Jan Couchet’n (Antwerpen 1650) mukaan rakennetulla muselaar-virginaalilla. Couchet kuului kuuluisaan Ruckers-soitinrakentajasukuun, jonka soittimet olivat oman aikansa Ferrareja.
Tuntematon, 1626: Heere! keere van ons af
H. Scheidemann, viim. 1663: Pavana lachrymæ
G. Cenci, viim. 1616: Fuggi da questo cielo
Tuntematon, 1652: Daphne
Tuntematon, 1565–: All in a Garden Green
E. du Caurroy, 1610: Fantasioita teemasta Une jeune fillette
O. di Lasso, 1560: Susanne un jour
J. P. Sweelinck, viim. 1621: Onder een linde groen
Tuntematon, 1621: Doen Daphne d’overschoone Maeght
F. Rognoni, –1620 & tuntematon, 1599: Susanne un jour
J. Dowland, 1600: Flow My Teares
G. B. Ferrini, 1644: Ballo di Mantova
Tuntematon, 1576: Une jeune fillette
J. Dowland, 1597, 1600 & T. Morley, 1599: Frogg Galliard
B. Storace, 1664 & M. Cazzati, 1665 & A. Falconieri, 1616: Ciaccone
Ariadne auf Naxos & Prokris und Cephalus
ARIADNE: Ruut Eleonoora Karhula
OREAD & PROCRIS: Irina Nuutinen
CEPHALUS: Niilo Erkkilä
NARRATOR: Fanny Henn
Kristiina Hirvonen, Baroque cello
Jasper Koekoek, harpsichord
The cantatas Ariadne auf Naxos (SchW B2:404) and Prokris und Cephalus (SchW B2:432), based on ancient mythology, are presumably the most extensive cantatas in history composed for voice(s) and obligato harpsichord. They were published together under the name Tragische Kantaten in 1765 in Copenhagen and Leipzig. The publication also includes an extensive and varied preface.
Their composer, Johann Adolph Scheibe (1708–76), was a German-born musician-composer as well as a music theorist and critic, who served as Capellmeister of the Danish court from 1740 to 1748 and afterward as a freelancer. Even after his time as Kapellmeister, his compositions mainly consisted of commissioned works for the Danish court. Scheibe was an active writer. He wrote works on music theory, aesthetics, and composition, and he also worked as a critic at a time when art criticism, as the concept we know today, was still at a very early stage. Scheibe is nowadays often quoted due to his writings on musical rhetoric.
He also translated a vast amount of literature—he spoke and wrote fluently in both German and Danish, which was not a given for German-language Danes in the 18th century. Copenhagen had a large German-speaking minority, and the artists and writers belonging to this group had a great deal of influence on the artistic ideals throughout Northern Europe. Scheibe’s translation output is said to encompass over 4,000 pages. He had a wide network and was respected in both Denmark and his homeland of Saxony, and his journal Der critische Musicus was immensely popular among scholars and musicians—and gossipmongers—alike.
Scheibe composed a vast amount of music. He wrote especially works for large ensembles for various (and numerous) court ceremonies. He was keenly interested in the human voice and its means of expression. In Leipzig 1764–65, he published a three-part essay series, Abhandlung über das Recitativ, in which he discussed just about everything related to recitatives such as prosody, instrumentation, vocal ranges, ornamentation (mainly how to reduce it), and more. He also develops an interesting taxonomic system for different types of recitatives. However, the main focus is on the dichotomy between what he calls recitation and declamation, to which he dedicates the majority of the essay trilogy.
Scheibe’s music stylistically falls between the Baroque and Classical styles. The present cantatas feature a compilation of styles, some of which look back to the style of Telemann or Bach, while others are in Empfindsamkeit style; and some, particularly Ariadne’s recitatives, have a strong spirit of Sturm und Drang.
The story of Ariadne on the isle of Naxos has fascinated composers, visual artists, and writers through the centuries. Ariadne has just helped her beloved Theseus save his life from the clutches of the Minotaur with the help of her ball of thread, and the lovers escape together to the island of Naxos. Upon arrival, at the break of dawn, she wakes up without Theseus by her side. As she calls for her companion, an oread—a mountain nymph—appears to Ariadne and tells her of the events of the night: Theseus has continued his journey and left her to her own fate. What will become of her?
The tale of Procris and Cephalus is a tragic story about the deadly consequences of jealousy. Cephalus’s frequent hunting trips stir suspicion in Procris, making her doubt his loyalty. Determined to uncover the truth, she sneaks out to spy on him. From her hiding place, she overhears Cephalus singing tenderly to someone else. Suddenly, some rustling in the bushes catches Cephalus’s attention and, believeing it to be caused by a wild animal, he fires an arrow. What will become of them?